Kultamullo ja madeleine on kirjallisuutta, suomen kieltä, taidehistoriaa, klassillista arkeologiaa, estetiikkaa ja italian kieltä opiskelleen, ammatikseenkin kirjoittavan kulinaristi-humanistin blogi, jossa nostetaan esiin hyviä kirjoja, joissa taas kirjoitetaan hyvästä ruoasta. Esiteltäviä kirjoja yhdistää sylkirauhasia aktivoivat ruokakuvaukset, symboleiksi nousevat ateriat tai vain päähenkilö, joka rakastaa ruokaa. Klassikkoja, dekkareita, lastenkirjoja, mitä vain tyylilajista riippumatta. Varsinaisia keittokirjoja tai reseptien ympärille keinotekoisesti rakennettuja romaaneja boikotoidaan avoimesti.
Blogin nimi Kultamullo ja madeleine tulee kahden ruokahalua kutkuttelevan mutta hyvin erilaisen kirjailijan teoksista. Andrea Camillerin Montalbano-dekkareiden päähenkilö komisario Salvo Montalbano on todellinen kulinaristi, jonka jääkaappiin kotihengetär Adelina taikoo toinen toistaan herkullisempia ruokia odottamaan myöhään kotiin palaavaa isäntää. Komisarion päivän paras hetki on, kun hän pääsee nuuhkaisemaan jääkaappiin ilmestynyttä herkkua. Varsin usein herkkusuu Montalbano pistäytyy myös paikallisessa trattoriassa syömässä Sisilialle tyypillisiä kalaruokia. San Calogeron luomuksista sitruunalla maustettu kultamullo kuulostaa herkullisimmalta. Tuo ahvenensukuinen kullanvärinen kala elelee Punaisenmeren ja Intian valtameren koralliriutoilla, enkä itse ole vielä päässyt maistamaan sitä. Kultamulloa syötyään Montalbano ei koskaan ota jälkiruokaa, koska hän haluaa säilyttää meren maun kielellään. Camillerin dekkareissa ruoalla on muutenkin tärkeä rooli. Se, mitä ja miten ihmiset syövät, kertoo myös heidän luonteestaan ja luotettavuudestaan.
Madeleineleivos on viittaus ehkä kirjallisuushistorian tunnetuimpaan syömiskuvaukseen. Harvat ovat itse lukeneet maailman laajimmaksi väitettyä romaania, Marcel Proustin kymmenosaista romaania À la recherche du temps perdu (suom. Kadonnutta aikaa etsimässä), mutta monet tuntevat sen ensimmäisen osan kuvaukset lehmuksenkukkateehen kastetun madeleineleivoksen mausta. Tätä blogia varten aion lukea uudelleen ainakin tuon ensimmäisen osan. Mitä kaikkea tuo pieni, herkästi hajoava, simpukanmuotoinen, hiekkahentusentapainen, runsaasti voita sisältävä leivonnainen symboloikaan.
Tämä blogi on syntynyt rakkaudesta ruokaan ja hyviin kirjoihin sekä halusta kirjoittaa mukavista asioista ilman pituusrajoituksia, kuolonrajoja ja tyylilajivaatimuksia. Tervetuloa makumatkalle kirjojen maailmaan.
